Kyniä

Muistikirjoilla tekee vähän, jos mitään ilman kyniä, joilla niihin voi kirjoittaa ja piirtää. Minulle kelpaavat hienojen muistikirjojen lisäksi myös laadukkaat kynät, sellaiset, joilla on ilo kirjoittaa. Tässä valikoima työpöydälläni majailevia kyniä.

Vasemmanpuoleisin, vaaleansininen on Mexxin mustekynä, joka on kivannäköinen, kivassa rasiassa, mutta aika kehno pitää kädessä eikä sen kirjoitusjälkikään ole kovin kummoinen.
Toinen vasemmalta on suosikkini, Arch Redin mainoskynä. En nykyisin enää suostu käyttämään juuri muita kyniä! Se vain on niin hyvä, en oikein osaa edes eritellä, mikä siitä tekee niin loistavan. Se on hyvä käteen, ei liian paksu (kuten tuo Mexx taitaa olla), tekee tarkkaa viivaa. Onneksi avomieheni on yksi Arch Redin omistajista, joten nuo kynät eivät lopu kesken ainakaan ihan heti. Pari kulkee aina mukana käsilaukussani.
Sen vieressä on jokin tunnistamaton kynä, jossa ihastuin sen alaosan tummansiniseen mattaväriin ja muutenkin kynä on nätti kuin mikä. Ihan kiva, mutta häviää AR:n kynälle.
Sen jälkeen on punainen, kapeakärkinen huopakynä tai miksi tuota oikein nimittäisi. Kapeakärkinen, punainen tussi. Näitä olen käyttänyt paljon koulussa, suosin muistiinpanojen tekemisessä mustekyniä tai näitä tusseja ja toisinaan on ollut hyvinkin havainnollistavaa, että on saanut piirroksiin, graafeihin ja muihin sellaisiin eri värejä. Usein minulla kulkikin penaalissa mukana musta, punainen ja sininen tussi, joskus vihreäkin.
Sitten on taas kaksi mainoskynää, iankaiken vanhoja Teklan kyniä tupsahtelee edelleen vastaan ja Ixonosin oranssejakin on jokunen. Ihan ok kyniä, mutta eivät pärjää AR:n kynille, nämäkään...
Sitten on minun rakas viholliseni, lyijytäytekynä. Ihastuin joskus jossain kirjakaupassa tuollaiseen settiin, jossa oli samanlaiset muste- ja lyijykynät. Kuva ei kerro totuutta tuon kynän yläosan syvänvioletista väristä. Suosin 0,5 millin kyniä, 0,7 on mielestäni liian paksu ja tekee kömpelöä jälkeä. Tämä 0,5-kynä on kuitenkin varsinainen riesa, koska se katkoo lyijyä jatkuvasti. En ymmärrä mikä sitä vaivaa. Uuden lyijytäytekynän osto on siis edessä, vaan mistäpä löytäisi kivan?
Toinen oikealta on pikkuinen Lady-kynä, minulla pitäisi jossain olla myös samanlainen punaisena. Ostin näitä joskus Suomalaisesta viehättyneenä niiden kivasta kotelosta ja täyteläisistä väreistä. On vain vähän liian lyhyt kuitenkin pidempään kirjoittamiseen.
Oikeanpuoleinen on tuollainen oma nimikkokynäni. Kiva ostaa, muttei yhtään kiva kirjoittaa, liian paksu ja vähän liian lyhytkin.