Long time, no post! Blogit (kaikki, ei vain tämä) ovat jääneet viime aikoina vähän lapsipuolen asemaan, kiitos kovin kiireiseksi muuttuneen elämän ja sen että kun iltasella vahingossa istahtaa tietokoneensa ääreen, ei huvita tehdä mitään, mikä edes vähän haiskahtaa työnteolta. Ei edes blogata, koska sitä vartenhan pitäisi ensin ottaa kuva muistikirjasta, sitten mitat, sitten muokata kuva ja kaiken päätteeksi vielä kirjoittaa blogiteksti. Kamalasti
työtä.
Hyvä uutinen uudessa työpaikassa on se, että täällä kuluu paperia ja muistikirjoille on oikeasti tarvetta. Ensimmäinen aloittamani Paperblanks (
Iudaea) vetelee viimeisiään, pari sivua on enää jäljellä. Minähän en toki työpaikalla suostu käyttämään firman toimistotarvikevarastosta haettuja muistikirjoja kun minulla kerran on omiakin ja paljon. Mitä sitten teen tuolle Iudaealle, kun se loppuu? En tiedä. Iso osa sivuista täytyy tuhota ennen kuin voin viedä sen pois toimistosta, sillä se sisältää salaiseksi luettavaa projektimateriaalia. Toisaalta siinä on kyllä myös venäjän muistiinpanoja ja muutamia kirjoituspätkiä sekä hyödyllistä työmateriaalia, jota ei sovi hukata niin kauan kuin olen töissä täällä. Luultavasti jätän sen pyörimään tuohon pöydälle.
Vaikeampaa sen sijaan on valita, minkä vihon ottaisin käyttöön seuraavaksi. Minulla ei täällä Nurmijärvellä tietenkään ole koko muistikirjakokoelmaa mukana ja valinnanvaraa on siis vähän niukasti.
Taivaansininen TeNeues on aloitettu jo, se sisältää metsästäjäkurssin muistiinpanoja, mutten pidä sen paperista. Paperi on kovin ohutta ainakin verrattuna tähän jämäkkään, paksuun ja laadukkaaseen Paperblanksin paperiin verrattuna. Tosin TeNeuesissa on se piirre, että sivuilla on vain toinen puoli viivoitettu ja minä preferoin viivoja valkoisten sivujen sijaan (siinä toinen syy, miksen halua käyttää työnantajan vihkoja: ne ovat blankoja), joten tekstiä tulisi vain toiselle puolelle paperia ja näin paperin ohuus ei olisi suuri harmi.
Tällä hetkellä on menossa taas jonkinlainen lama keräilyssä, tuntuu siltä että mitään uutta ja kivaa ei löydy kaupoista. Se
paikallinen tuli jo tsekattua. Kampin Suomalainen on yhtä tyhjän kanssa, samoin Ison Omenan Suomalainen, missä tuli nopeasti piipahdettua pahimpien jouluruuhkien aikaan. Viikonloppuna kävin Tampereen Akateemisessa vain todetakseni ettei mitään kiinnostavaa ole hyllyissä ja ennen joulua tai välipäivinä en uskaltanut Helsingin Akateemiseen edes mennä. Yritin kyllä jossain jouluruuhkassa, juuri työpäivän päätteeksi käydä siellä. Vain vaivoin pääsin paperiosastolle ja jouduin karvaasti toteamaan, ettei sielläkään osunut silmiin mitään inspiroivaa. Ehkä pitäisi tehdä toinen isku sinne nyt kun suurimman yleisöryntäyksen luulisi olevan ohitse joulun ja alennusmyyntien jälkeen.
